Kakkosen yleisömäärät

 

Salibandy liiton sivut tarjoavat nykyään mielenkiintoisia tilastoja jopa II-divisioonan peleistä. Tämä on yksi asia joka varmasti lisää katsojien mielenkiintoa, jos sitä vaan osataan hyödyntää oikein. Yksi itse kiinnostava tekijä on kakkosen yleisömäärät. Hajonta joukkueiden kesken on melkoinen. Kiinnostus kohdistuu jälleen Riihimäki-Järvenpää akselille.

 

SC Top:n  kolmen ottelun keskiarvo on vain 62 katsojaa. Olisi uskonut, että Top:n pelit kiinnostaisi kun Laaka ei enää Riihimäellä pelaa. Toisaalta tämä voi myös viedä osan yleisöä pois lehtereiltä. Kun tottui käymään katsomassa Laakan pelejä, jotka oli hyvin järjestetty, niin varmaan osa katsojista tuli myös naapuri seuran peleihin. Tarjoaahan Urheilutalo loistavat puitteet ainakin katsojille. No Top:n peliesitykset eivät ainakaan tule lisäämään katsojien määrää. Neljä ottelua, joista yksi voitto. Tietysti jos kiinnostaa katsoa isojen miesten kiukuttelua ja ylilyöntejä niin silloin luulisi lehtereiden olevan täysiä.

 

SB-97 on kerännyt kahdessa kotiottelussa keskiarvoksi 72 katsojaa. Luulisi tämän olevan enemmän, varsinkin kun ensimmäinen vastus oli paikallinen Derius. No ei Järvenpään pyhättöön paljon enempää mahdukaan. Kilpailija Derius on kerännyt yhdessä kotiottelussa keskiarvoksi 77 katsojaa. Deriuksen pelit tulevat varmasti kiinnostamaan, jos vaan pelit menevät jatkossakin yhtä hyvin. Vanhanmestarin kantikset tulevat myös pitämään huolen, ettei vierailla tule olemaan helppoa pelata Järvenpäässä. Vähiten Järvenpäässä yleisöä on kerännyt X-Men. Kaksi ottelua ja katsojia keskimäärin 58. Toisaalta ketä näiden pelit edes kiinnostaa.

 

SCH on Martiin saanut kahteen otteluun keskimäärin 113 katsojaa. Ei tämäkään nyt mitenkään maaritteleva luku ole olosuhteisiin nähden. Martin kapasiteetti täyteen ahdettuna on 1000 katsojaa, joten kyllä siellä vielä sinisiä tyhjiä penkkejä näkyy. Vaikuttaako sitten otteluiden aikaistettu alkaminen vai mikä pitää Hyvinkääläisen aina niin fanaattisen hiljaisen yleisön poissa peleistä.

 

Vihdin ylpeys VSS on kerännyt joukon toiseksi eniten katsojia. Keskiarvo kahdessa pelissä on 93 katsojaa. Jos kenttä on pieni niin on myös katsomot. Eli tuo 93 katsojan keskiarvo alkaa olemaan maksimi, mikä halliin voidaan ahtaa.

 

Kaikki joukkueet ovat kyllä vielä kaukana liigan keskiarvoista. Siellä kaikkien joukkueiden keskiarvo on 524. Mutta on kyllä pelikin kaukana siitä. ykkösen keskiarvoihin puolestaan ei niin hirveästi ole matkaa. Itä-lohkon keskiarvo on 158 ja Länsi-lohkon 199.

 

Millä sitten saadaan yleisöä katsomoon lisää? Tähän olisi kiva saada myös muiden katsojien mielipiteitä. Laadukas peli tietenkin, mutta kyllä myös olosuhteet vaikuttavat. Ei esim. Järvenpään vuotava katto ja ahtaat penkit ihan parasta viihdettä tarjoa. Samoin kenttäkuulutukset ja tauko musat vaikuttavat paljon. Väittäisinpä, että joukkueet kuten Falcons tulee osittain viemään yleisöä katsomosta. Vaikka siellä surffaa vanhoja liigajyriä, niin ketä huvittaa katsoa joukkuetta joka tulee kahdella vaihtomiehellä kävelemään tunniksi kentälle.

Kakkosen pelit pyörähtänyt käyntiin

 

Kakkos divarin ottelut ovat useamman lohkon voimin pyörähtänyt käyntiin. SC-Top on pelannut jo pari kotiottelua ja SCH avasi menneenä viikonloppuna oman urakkansa. Tästä eteenpäin tahkotaan tasaisesti joka viikko SCH etelässä ja Top sitten ympäri maakuntia.

 

Riihimäen SC Top aloitti kautensa kahdella kotiottelulla. Ensimmäisenä kohdattiin FC Vaajakoski, joka kuuluu lohkon ennakkosuosikkeihin. No tältä pohjalta ottelu etenikin. Ei kotijoukkue pystynyt paljon vastusta antamaan, pois lukien kolmannen erän vajaata kymmentä minuuttia. Lähes kokonaan puolustamiseen keskittynyt Top pystyi kyllä kiusaamaan vastustajaa, mutta vain puolustamalla. FCV ei kylläkään ole mikään heikko joukkue. Tästä osoituksena kolme voittoa kolmesta ensimmäisestä ottelusta.

 

Toisessa kotiottelussa vastaan tuli sitten Tampereelta DTT, jolla oli alla kaksi tappiota edelliseltä viikonlopulta. DTT on varmaan yksi kauden päävastustajista Top:lle. Ei pystynyt Top kuitenkaan antamaan Tampereen pojille vastusta. DTT vei ottelun nimiinsä 3-8. Eka erä vieraille jo 0-3. Tokassa erässä kotijoukkue pääsi kertaalleen tasoihin ottelun puolessa välissä, mutta sitten vieraat veivät ottelua miten tahtoivat.

 

Top:n lohko tiedetään olevan mielenkiintoinen, koska useampaa joukkuetta kohtaa tippuminen kauden päätteeksi. Tämän johdosta tulee Top:n ruveta tosissaan ottamaan pisteitä seuraavissa otteluissa. Ei riitä pelkästään kotivoitot päävastustajista. Jos kotona ei nyttenkään pystytä pisteitä ottamaan tulee se olemaan vieraissa vielä hankalampaa.

 

SCH aloitti oman urakkansa myös kotona. Ei jäänyt paljon kerrottavaa tästäkään ottelusta. Lohkon ennakkosuosikki Vantaa vei pisteet kotiin numeroin 4-7. Ensimmäinen erä oli molemmilta melkoista hakemista. Ensimmäisen maalin teki SCH mutta rrän lopulla Vantaa pystyi tekemään kaksi pikamaalia SCH:n sählätessä. Toinen erä alkoi siitä mihin ensimmäinen päättyi. Vantaa teki heti 19 sekunnin pelin jälkeen lukemiksi jo 1-3. Toisen erän jälkeen oli lukemat jo 2-6 ja peli näytti selvältä.

 

Kolmanteen erään SCH tuli kuitenkin ihan eri sykkeellä. Maalinteossa ei kuitenkaan onnistuttu toivotulla tavalla, vaan ehkä pienoinen ylilatautuminen kostautui tyhmillä jäähyillä. Loppujen lopuksi Vantaa viimeisteli tyhjiin lukemiksi 4-7. Jos jatkossa istutaan boksissa samanlaisia minuutteja ei tule SCH:llakaan tuleva kausi olemaan helppo. Treenaamattomuus sekä pelaamattomuus näkyy joukkueen pelissä.

 

Torstaina SCH matkaa VSS:n vieraaksi. Vieraspeli arki-iltana ja vielä pienellä kentällä, ei ainakaan auta SCH:ta pistetilin avaamisessa.

Jälleen vieraskirjan kiroja

 

Siitä on muutama viikko kun viimeksi täällä joku kommentoi vieraskirjan kiroista. Monissa vieraskirjoissa on keskitytty käymään läpi joukkueiden tulevia kausia, mutta SCH se jatkaa samaa vanhaa rataa. Vastakkain on jälleen kaksi sukupuolta. Onneksi herra luojalla oli tarjota vain kaksi elintä, jottei näitä riita pukareita olisi enempää.

 

Itse en tiedä mitään taaskaan aiheesta mistä kiistellään, mutta pakko on kommentoida asiaa kuitenkin. Aiheena on tällä kertaa seuran jakamat vuorot. Tahtoisin kyllä nähdä seuran, jossa näistä ei kiisteltäisiin. Nyt tuntuu kuitenkin Sport Clubissa olevan jotakin täysin muuta kyseessä. Kun selaa vieraskirjaa taaksepäin huomaa ettei olla ensimmäistä kertaa asialla. Osa viesteistä on kyllä käsittääkseni poistettu Adminin toimesta.

 

Kun muutamaan kertaa lukee tätä viimeisiä viestejä niin juttu meni luultavasti näin. Kauniille ja fiksuille naisille ei löytynyt vuoroa Hyvinkään salibandy pyhätöstä Martista, jostain syystä. Ja syy oli, että edellisenä kautena siellä ei ollut seuran tai sen edustamien henkilöiden mielestä tarpeeksi kävijöitä. Seura kuitenkin järjesti näille naisille vuoron ja se ei kuitenkaan kelvannut. Ja kun ei kelpaa niin hommataan uudet käyttäjät, jolle vuoro kelpaa. Ja tästä se sota sitten syttyy. Tämä lyhyt yhteen veto kun lukee ulkopuolisena keskusteluja. Väliin mahtuu muutaman seura aktiivin kommentit omilla nimillään ja muutaman aremman äiti hahmon kommentit.

 

Tuntuu vaan, ettei aiheella ole väliä. Pääasia että pääsee vaan valittamaan. Uskon, että kyseisessä seurassa on muitakin epäkohtia joidenkin käyttäjien mielestä, niin kuin kaikissa muissakin seuroissa. He kuitenkin jättävät julkiset marinat sikseen ja joko ymmärtävät, ettei kaikkia voi aina miellyttää tai ottavat suoraan yhteyttä seuran hallitukseen. Turha näitä asioita on tuolla vieraskirjassa keskustella. Se ei tunnetusti johda mihinkään. Saa vaan nämä valittajat näyttämään idiooteilta ja työllistää seuran jäseniä ihan turhaan. Keskitytään siis asiaan ja puidaan seuran joukkueiden tulevaa kautta.

Seura yhteistyötä junioreiden kautta

 

Aikaisemmin tuossa tuli jo käsiteltyä seurojen yhdistymistä, mutta nyt on pakko pikkaisen paneutua seura yhteistyöhön. Tähän sykäyksen antoi tämän päivän aamupostin urheilu sivuilta löytynyt juttu -94 syntyneistä jääkiekkojunioreista. Vuosi sitten Nikkarit ja Ahmat rupesivat tekemään yhteistyötä tällä ikäluokalla. Tämä yhdistetty joukkue teki heti hyvää tulosta ja sijoittui Etelä-Suomen kovimmassa junnusarjassa neljänneksi. Nyt tulevalle talvelle joukkue on ”liittoutunut” HPK:n kanssa. Nyt joukkue valmistautuukin C-junioreiden SM-karsintasarjaan.

 

Salibandy kun on ollut jonkin aikaa kuulunut sivusta seurattaviin lajeihin ja samalla on tullut tutuksi hiukan myös juniori säbä, kävi heti mielessä miksei salibandyssä tehdä tällä alueella samaa. Otetaan muutama joukkue esimerkiksi. Riihimäeltä löytyy A, B, C, D, E ja F-juniorit, Hyvinkäältä B, C, D, E ja F juniorit sekä muutama tyttö joukkue. Jokelan tai onko tätä nykyä järvenpään Deriuksesta löytyy B, D, E ja F juniorit ja SB-97:sta B, C, D ja E juniorit. Huomioitavaa tässä on että vain yhdessä seurassa näistä on A-juniorit, joita tarvitaan jotta aikuisten toiminta saa omista junioreista jatkumoa.

 

En tiedä onko yksikään näistä juniorijoukkueista lähelläkään Suomen kärkeä. SC-TOP:n C-junioreilla on kyllä ainakin kova tavoite päästä pelaamaan SM-sarjaa omassa ikäluokassaan. Voisiko tässä ajatella jotakin yhteistyötä? Juniori valmentajia eikä taustajoukkoja ole hirveästi tarjolla, joten joukkueiden fiksulla yhdistämisellä voitaisiin saada kunnon valmennusta sitä tahtoville. Jos esimerkiksi TOP ja SCH kokoaisi C-junioreista yhden ns. kilpajoukkueen ja toisen vähemmän kilpajoukkueen, voitaisiin taustojen ja valmennuksen puolesta tarjota tälle kilpajoukkueelle varmasti huippu tiimi. Treenit voisivat hyvin olla vuorotellen molemmissa kaupungeissa, kun matkat eivät ole mitenkään pitkiä. Kilpajoukkueeseen valittaisiin taitojen ja tavoitteiden perusteella ne jotka oikeasti tahtovat menestyä salibandyssä. Ja toiseen joukkueeseen ne jotka tahtovat vaan harrastaa. Vaan sanaa ei saa nyt ymmärtää väärin. Mitään vikaa ei ole vaan harrastamisessa, mutta jos joukkueesta osa tahtoo pelata ja treenata useamman kerran viikossa kun toisille, menee molemmilta ryhmiltä lopulta into tähän lajiin.

 

Tämmöinen ryhmä kun aloittaisi tässä vaiheessa yhteisen taipaleen, olisi varmasti tästä ryhmästä useampi tavoittelemassa divari ja liiga joukkueen try-outteja muutaman vuoden päästä. Hyvässä lykyssä jommankumman seuran miesjoukkueet voisivat näiden junioreiden avulla yrittää pääsyä ylempiin sarjoihin. Ongelmaksi taitaa kuitenkin tulla ihmisten sisäsiittoisuus. Aikuisten puolella on tämä nähty jo useampaan kertaan. Yhdistymistä on useampaan otteeseen kuulemma yritetty, mutta viimeistään tämä on kaatunut siihen kun on ruvettu keskustelemaan seuran nimestä. Sehän se on mikä kannattaa antaa kaataa hyvä asia.

 

Se, että kannattaako junioreita ajaa vielä 14-15 vuotiaana trenaamaan ammattimaisesti ja yrittää tehdä heistä huippu-urheilijoita on sitten eri asia. Joku varmaan ottaa siihen kantaa myöhemmin. Jääkiekossa ja jalkapallossa tätä on tehty junioripuolella jo useamman vuoden ajan. Vielä huomattavasti nuorempien junioreiden kanssa. Säbä on kuitenkin vielä nuori laji, mutta kauanko sen varjolla voidaan elää.  

Salibandyn sarjajärjestelmissä melkoisia eroja

 

Salibandyliitto ei ole vielä julkaissut kaikkien kakkosen lohkojen sarjajärjestelmiä, mutta kun vertaa viittä jo julkaistua aluetta huomaa eroja olevan melkoisesti. Kaikkialta kaksi lohkojen parasta pääsee karsimaan noususta. Mutta putoamisen kanssa on sitten melkoisia eroja. Etelä-Suomen molemmista lohkoista tippuu tuttuun tyyliin suoraan kolme viimeistä. Kaakkois-Suomen ja Pohjois-Suomen lohkoissa taas suoraan tippuu yksi ja kaksi karsii. Sisä-Suomen lohkossa taas on tapahtunut luultavimmin jokin virhe. Tippujia on suoraan viisi.

 

Sisä-Suomen lohkoon liitto on saanut laitettua aluepolitiikan johdosta 13:sta joukkuetta. Muissa lohkoissa määrät ovat pääsääntöisesti 10 tai 11. Syy suureen joukkuemäärään on Pirkkalan ja Vincemuksen tippuminen ykkösestä kakkoseen. Samasta ykkösen lohkosta tippui myös HiFK ja Laaka jätti leikin kesken. Sisä-Suomen lohkosta ei kuitenkaan kukaan pystynyt lunastamaan paikkaansa ykkösessä, joten ruuhkaa on. Luulisi kuitenkin, että alue rajoihin voitaisiin tehdä Turhapuromainen kiekura, jotta lohkot hieman tasoittuisivat. HiFK ei lunastanut kakkosen paikkaansa, joten eikö esim. SC-Top olisi voinut pelata Etelä-Suomen lohkoissa. Lyhyemmät pelimatkat sille silloin olisi tullut.

 

Kolmestatoista tippuu siis viisi joukkuetta. Tänä vuonna pelataan 24 ottelua, viime vuotisen 20 ottelun sijaan. Viime vuonna sarjapaikan säilyttämiseen tarvittiin 14 pistettä. Jos viime vuonnakin olisi tippunut viisi, niin tällöin 18 pisteettä olisi säilynyt sarjassa. Oletetaan siis, että tuolla 18 pisteellä säilyttää sarjapaikan tänäkin vuonna. Jaossa on 48 pistettä. Näistä poistaa ensin kaksitoista, jotka vie sarjan kolme kärkijoukkuetta (esim. Pirkat, Vincemus, SR). Jäljelle jää saalistettavaksi 36 pistettä. Tästä määrästä on saalistettava puolet, eli voitettava esimerkiksi kaikki kotiottelut.

 

Kun sarjaa on pelattu kolmas osa on hyvin mahdollista, ettei jollakin joukkueella ole enää mahdollista säilyttää sarjapaikkaansa. Ihmettelen jos näin ei käy. Mikä on motivaatio tällöin lähteä enää ajamaan arkipelejä muutaman sadan kilometrin päähän. Taas mukaan lähtee kentällinen pelureita, jotka on saatu juuri ja juuri raavittua kasaan. Maaliin vielä huoltaja ja salibandyviihde on taattu. Viekö tämä lajia yhtään eteenpäin ja parantaa sen tunnettavuutta? Olisi luullut, että kyllä Laakallekin olisi vielä tuosta lohkosta paikka löytynyt. Tällöin olisi vaan tiputettu kuusi joukkuetta. Se on kuitenkin alle puolet.