Hyvinkää-Riihimäki talousalueella tuli taas seura fuusiot ajankohtaiseksi, kun Riihimäellä käytiin keskusteluja Laakan ja SC-Top:n yhdistymisestä. Useamman vuoden kuvio on ollut niin, että SC-Top tekee kovaa juniorityötä ja Laaka kuorii kermat päältä. Yhtä monta vuotta on puhuttu myös seurojen yhdistymisestä. Nyt kuitenkin Laaka joutui resurssien takia luopumaan sarjapaikastaan ykkösessä. Tätä ei kuitenkaan olisi mitenkään pelastanut keväällä keskusteltu yhdistyminen, vaan homman olisi pitänyt tapahtua paljon aikaisemmin.

 

Hyvinkäällä tehtiin muutamia vuosia sitten kahteen otteeseen seurojen yhdistyminen ja tästä on syntynyt tämän hetkinen SCH. Aikanaan pelkästään salibandystä tunnettu seura on pystynyt myös myöhemmin lisäämään lajitarjontaa hyvinkääläisille harrastajille. Silti päälajina on taitaa olla edelleen salibandy.

 

SCH:n lisäksi Hyvinkäältä löytyy muutama muukin salibandy harrastava seura. Näistä vanhimpia ovat lähinnä kaveriporukat SB-90 ja HC Toosa. Varsinkin SB-90:stä löytyy ihan varteen otettavia pelimiehiä ja heillä on mahdollisuus jopa nousta haastamaan SCH:ta kakkoseen. Eri asia riittääkö tahtoa tähän. Uusin seura Hyvinkäällä on Martin Sudet. Seurasta löytyy myös mahdollisuuksia harrastaa useampaa lajia. Toiminta on kuitenkin suunnattu lähinnä junioreille.

 

Onko siis tarpeellista olla samassa kaupungissa useampi seura? Mielestäni kyllä. Kuten on jo Hyvinkäälläkin nähty kaikki eivät mahdu saman pöydän eikä hiekkalaatikon äärelle. Samoin seuroilla on erilaisia tavoitteita. Osa pyrkii viemään junioreiden ja osa aikuisten asioita eteenpäin. Mutta tärkein asia on seura yhteistyö. Onko järkeä että tehdään päällekkäisiä asioita? Tämän takia Martin Susien toimintaa en ole vielä ihan tajunnut. Eikö SCH tarjoa samoja asioita junioreille? Vai eikö näiden kahden seuran välillä ole mitään puheyhteyttä. Vaihtoehtoja pitää siis olla, mutta tärkeintä on saada asiat toimimaan niin, että kaikilla on mahdollisuus harrastaa mahdollisimman hyvin edellytyksin omaa haluamaansa lajia.